Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2017.

Uusien kujeiden viikko

Kuva
Kun puolikkaalle valmistautumisen kuudes viikko oli kauniisti muotoiltuna tahmea, oli kulunut seitsemäs viikko aivan toista maata. Tiistaina tehty tasotesti toi lenkkeihin aivan uutta otetta, ja nyt treenaaminen tuntuu aiempaa paremmalta, kun on tarkemmin tiedossa, mitä pitää tehdä ja miten.


Viikko näytti lopulta tällaiselta:
Maanantaina lepo.Tiistaina tasotesti, juoksua 4.4 km.Keskiviikkona kävelyä 2 km.Torstaina pitkä PK2-lenkki 1.5 tuntia, 11.6 km.Perjantaina PK2-lenkki 54 minuuttia, 7 km.Lauantaina lepo.Sunnuntaina kävelyä kilometri + keskipitkä lenkki reilu tunti, 8.8 km. Alkuverkka PK1 10 minuuttia, 25 minuuttia PK2, 25 minuuttia VK ja loppuverkka 5 minuuttia. Koko lenkin keskisyke 149, maksimi 174.
Viikkoon sisältyi juoksua yhteensä 31.8 kilometriä ja kävelyä 3 kilometriä.

Nyt edessä onkin mielenkiintoinen kaksiviikkoinen, sillä tulen tekemään kaksi ulkomaanreissua. Miten lenkkeily matkailun ohessa sujuu, se jää nähtäväksi. Toivottavasti pääsen tutustumaan uusin maisemiin lenkk…

Pitkä lenkki uusilla sykerajoilla

Kuva
Pitkien lenkkien taapertaminen on tuntunut aika hankalalta, kun olen yrittänyt tehdä lenkit siten, että pysyisin sykealueilla 1-2, jotka Polar on määritellyt. Tasotestiin osallistuminen antoi kuitenkin luvan nostaa sykettä enemmän: ohjeissa suositellaan jopa, että treeniä pitäisi tehdä enemmän sykealueella 3, jotta kehitystä tapahtuu.

Tuo ohje mukanani lähdin eilen viikon pitkälle lenkille, jota sää suosi: auringonpaistetta ja muutama aste lämmintä. Äänikirjaa kuunnellen ja kevään merkkejä ihaillen puolitoista tuntia kului leppoisasti.


Valtavan suuri merkitys leppoisaan menoon oli sillä, että nyt ei tarvinnut koko ajan miettiä, ylittääkö syke 133:n rajan vai ei. Aiemmin olen joutunut etenemään tuskastuttavan hitaasti, mutta nyt tuntui, että saa mennä - ja se tuntui hyvältä! Ei tarvinnut ottaa kävelyaskelia vaan sai mennä rauhalliseen tahtiin, kunhan muisti katsoa, ettei vauhti nouse liian kovaksi.


Puolitoista tuntia, 11.6 kilometriä. Keskisyke oli 144 eikä noussut kuin ylämäissä aero…

Tasotestissä

Kuva
Olen harjoitellut sykkeitä seuraillen, mikä on viime aikoina alkanut tuntua vähän hölmöltä, koska tarkoista sykerajoista ei ole ollut tietoa. Niinpä päätin viimein rohjeta tarttua härkää sarvista ja varasin Sports Lab Jyväskylästä ajan tasotestiin sykerajojen määrittämistä varten. Onneksi rohkenin, sillä kokemus oli avartava ja mielenkiintoinen!


Mitä tasotestistä selvisi? Kuntoilijoille tarkoituksessa luokituksessa maksimaalinen hapenottokykyni sijoittuu kuntoluokkaan 5/7, eli olen ikäisiini verrattuna hyvässä kestävyyskunnossa. Tieto on toki ilahduttava, kun kestävyyskuntoa on yritetty ihan tavoitteellisesti kehittää.


Maksimisykkeeksi saatiin 197. Se on muutaman pykälän korkeampi kuin olin kuvitellut. Aerobinen kynnykseni on 150 ja anaerobinen kynnys 170. Sykealueet näkyvät tässä:
PK1: 120-140PK2: 135-152VK1: 150-162VK2: 158-172Tasatehoinen 168-178Intervalliharjoittelu 170-192

Etukäteen arvelin, että vauhtikestävyydestä tulee moitteita, mutta toisin kävi: palautteen perusteella kestä…

Aku Kopakkala: Juokse henkesi edestä - Omaehtoisen elämän mahdollisuudesta

Kuva
"Ultrajuoksijat harvoin etsivät mainetta, kunniaa ja hienoa urakehitystä. Se ei tunnu enää kovinkaan tärkeältä. Harrastuksessa palataan elämäntapaan, joka tuntuu aidommalta ja oikeammalta kuin se, mitä kilpailukyky-yhteiskunta tarjoaa."

Aku Kopakkalan tietokirja Juokse henkesi edestä - Omaehtoisen elämän mahdollisuudesta on varsin toimiva tietopaketti juoksemisesta. Erityisesti kirjassa painottuu ultrajuoksu, mutta lyhyemmistäkin matkoista nauttivalle teoksella on kyllä annettavaa.

Reiluun kahteensataan sivuun on mahdutettu monenlaisia aiheita juoksuun liittyen. Kopakkala puhuu niin juoksemisen historiasta kuin ultramatkoille harjoittelemisesta, liikunnan hyödyistä ja juoksijan ruokavaliosta. On selvää, että kovin syvälle ei esimerkiksi ruokavalioasioissa päästä, mutta hyvää perustietoa teos tarjoaa juoksusta kiinnostuneelle.
Kolmantena päivänä ultrajuoksu alkaa. "Ultrajuoksija ei ole se, joka juoksee päivän. Ultrajuoksija on se, joka juoksee päivän, juoksee toisen, ja …

Tahmea viikko

Kuva
Puolimaratonvalmistautumisen kuudes viikko sujui todella tahmeasti. Huonot yöunet ja jonkinlainen kiirepiikki töissä olivat varmaan taustalla, kun sykkeet nousivat turhan korkeiksi tämän tästä. Lenkkeily kävi lopulta hyvin hitaaksi, ja loppuviikko tuli sitten treenattua kävellen.
Tässä viime viikon liikkumisia: Tiistaina perusharjoitus 52 minuuttia, 6 km. Keskisyke 126. Lisäksi voimaharjoittelua vartin verran.Keskiviikkona tempojuoksu 44 minuuttia, 5 km. Keskisyke 145.Torstaina pitkä perusharjoitus 1h 15min, 8 km. Keskisyke 129.Perjantaina kovatehoinen harjoitus 35 minuuttia, 4.1 km. Lisäksi kävelyä 3 km.Lauantaina kävelyä 3.3 km.Sunnuntaina kävelyä 1 km. Yhteensä juoksua 23.1 kilometriä, kävelyä 7.3 km ja voimaharjoittelua 15 minuuttia.


Jos viime viikon perusteella pitäisi päätelmiä tehdä, lentäisi haave puolimaratonista roskakoriin. En muista, milloin treenaaminen olisi ollut noin vaikeaa! En kuitenkaan luovuta vaan odottelen, mitä eilen tehty tasotesti sanoo kunnostani. Onneksi tes…

Retki nuotiopaikalle

Kuva
Lapsia ei tarvinnut kauan houkutella retkelle, kun luvassa oli eväitä repun täydeltä. Ei haitannut pilvinen sää, kun suuntasimme kohti kotimme lähistöllä sijaitsevaa laavua. Pienin istui pulkassa, jota isosisko veti perässään, ja koska lunta on meillä päin melko vähän, sujui kävely laavulle varsin vaivattomasti.


On jännää, miten ulkona eväät maistuvat niin hyvältä. Kahvissa on aivan erilainen maku ulkoilmassa, ja ruokahalukin on pienen kävelyn jälkeen eri mallilla kuin kotona.


Meillä kävi hyvä tuuri, sillä edellisten kävijöiden jäljiltä nuotiopaikalla oli vielä pienet tulet. Paljon ei tarvittu, että saatiin tuli taas kunnolla eloon ja päästiin lämmittämään eväitämme.

Polttopuitakin löytyi, vaikka meillä oli varmuuden vuoksi omia puita hieman mukana. Juuri hiljattain televisiossa uutisoitiin, että nuotiopaikoilta tuppaavat puut katoamaan ihmisten mukaan. Todella ikävää, että joku viitsii käydä yhteiseen käyttöön tarkoitetut puut hakemassa luvatta kotiinsa.


Retkihaasteessa kuittaan täl…

Hiihtoretki saareen

Kuva
Viikonlopun upea kevätaurinko houkutti lämmöllään ulos, ja lauantaina rohkenin jättää toipilaspojan hetkeksi muiden hoiviin, jotta pääsin nauttimaan keväästä parhaimmillaan. Sukset veivät kepeästi, olo oli tavattoman aurinkoinen ja kasvot taisivat loistaa kilpaa kevätauringon kanssa, kun suuntasin pienen porukan mukana kohti järven jäätä. Lauantain sää oli tähänastisen vuoden parhaita, ehdottomasti. Onneksi siis tuli ulos lähdettyä.

Hiihdimme muutaman kilometrin verran läheiseen saareen, jossa oli laavu. Laavulla nautiskeltiin eväitä, ja aurinko lämmitti niin hyvin, ettei istuessakaan tullut kylmä. Syönnin jälkeen oli kiva jatkaa matkaa, ja hiihtokilometrejä kertyi lopulta hieman yli kahdeksan. Varsin sopiva matka minulle.
Retkihaasteesta saan taas ruksattua yhden kohdan, eli Retki saareen. Saariretki olikin kätevää toteuttaa näin talvella jäitä myöten!

Viides viikko puolimaratonvalmistautumisessa

Kuva
Kovin onnistuneesta harjoitteluviikosta ei voi tälläkään kertaa puhua. Polarin ohjelma oli lähinnä taustatekijä, kun yritin harjoittelua sovittaa pieniin arkihaasteisiin. Juoksukilometrejä kertyi noin 17, kävelyä reilut 11 kilometriä ja hiihtoa hieman yli kahdeksan kilometriä.

Edellisviikon flunssa painoi vielä jonkin verran, joten alkuviikko eteni vaisusti. Viikon keskivaihe sujui vielä vaisummin, sillä flunssaoireita ilmaantui uudelleen, ja perheemme pienimmäinen sairastui niin, että joutui antibioottikuurille. Niinpä ei tullut kovin paljon kirmailtua yhtään missään. Tässä kuitenkin viikon saldoa: Maanantaina kävely 2.1 km.Tiistaina kevyt hölkkä: puolisen tuntia ja 3.4 km. Lisäksi kävelyä 2.2 km.Keskiviikkona huilattiin lähes unettoman yön jälkeen.Torstaina lepo.Perjantaina kävely 4 km.Lauantaina kevyt hölkkä yhteensä 42 minuuttia, 5 km. Loppupuolella reippaampi pätkä. Lisäksi hiihtoa 8.4 km.Sunnuntaina kävelyä 3.1 km ja sen päälle pitkä perusharjoitus tunnin ja vartin verran, matka…

Juoksukaverikirja

Kuva
Marika haastoi minut vastaamaan Takomorunnersin Juoksukaverikirja-kysymyksiin. Kiitos Marika, tässä vastauksia:
Kuka olet:  - Olen Jonna, humanisti ja elämää ihmettelevä perheenäiti, joka on löytänyt juoksemisen ilon pari vuotta sitten.
Missä päin vaikutat: - Jyväskylässä.
Lempiruokasi:  - Lempiruokia on useita, mielentilasta riippuu, mikä maistuu. Usein uppoaa tavallinen kotiruoka mainiosti.
Mitä harrastat:  - Harrastan juoksemista ja vähäisissä määrin muutakin liikuntaa. Lukeminen on myös rakas ja pitkäaikainen harrastus. Voisi kai sanoa, että harrastan myös opiskelua.
Mikä on lempilajisi:  - Liikunnasta puhuttaessa juoksu on ehdottomasti ykkönen.
Minkä merkkinen juoksukenkä olisit: - Varmaan Asics, sillä ensimmäiset juoksukenkäni olivat Asicsit ja ne ovat osoittautuneet vakaiksi ja turvallisiksi.
Kerro lempparikisasi jos sellaisia on: - Enpä oikein osaa tähän mitään sanoa, koska olen niin vähän kisannut.
Mikä on paras juoksutuloksesi:  - Tietyllä tapaa paras oli elämäni ensimmäinen kymppi ajalla …

Onneton treeniviikko

Kuva
Viime viikon tapaan tälläkin viikolla jäi Polarin juoksuohjelma vain suuntaa antavaksi. Asiaan vaikutti eniten se, että talviflunssa ulotti kouransa perheeseemme. Toiseksi vietimme Syyspojan kanssa talvilomaa, eikä aina olisi ollut aivan helppoa saada aikaa omille lenkeille - siitä ei sitten lopulta tarvinnut huolehtia, kun lenkille ei sairastumisen vuoksi tehnyt mieli muutenkaan.

Viikko alkoi sikäli poikkeuksellisesti, että sain pojan lisäksi toisenkin kaverin lenkille: meillä hoidossa ollut koira olikin kiitollinen ulkoilukaveri, josta sai seuraa aina, kun halusi. Tiistaina tuntui, että hoidokki kävi jo vähän patistelemassa meitä ulkoilmaan, kun meinasimme unohtua sisälle ihmettelemään räntäsadetta, joka sittemmin vaihtui vetisemmäksi.

Lopulta talvilomaviikko näytti liikunnan suhteen tältä:
Maanantaina ulkoilua jäällä tunnin verran, siitä ei tosin ole dataa. Lisäksi kävelyä kaksi kilometriä sekä voimaharjoittelua 25 minuuttia.Tiistaina melko raskas kävelylenkki rattaita lumessa työn…

Jälkiä lumessa

Kuva
Vaikka talvilomasää muuttui huikean alun jälkeen vähemmän miellyttäväksi, emme jääneet neljän seinän sisälle surkuttelemaan - siitä piti viimeistään huolen hoidossamme ollut koirakaveri, joka osoitti selvästi kaipaavansa ulkoiluseuraa. Niinpä suuntasin tiistaina Syyspojan ja koirapojan kanssa retkelle. Suuntasimme katsomaan talvista koskea ja ihmettelimme samalla luontoa, joka oli muuttanut ilmettään edellispäiviin verrattuna: nuoskalunta, vesisadetta, lumesta paljaita puita.

Olipa taas kerran hyvä huomata, että suurelta osin sää on asennekysymys. Vesisade ei haitannut, kun taivalsimme kohti määränpäätämme. Syyspoika istui tyytyväisenä rattaissa ja äiti sai hikoilla ihan tosissaan, kun nuoskalumi painoi tiellä ja matkan varrella oli pari napakkaa ylämäkeä. Koira nautti saadessaan möyriä lumihangessa ja haistellessaan uusia tuulia.

Jäniksiä emme kuitenkaan bonganneet, vaikka niiden jälkiin törmäsimme useamman kerran. Tuntuu, että tänä vuonna pitkäkorvia on paljon, sillä kovin suurta v…

Helmikuun liikkumisista

Kuva
Helmikuu on sujahtanut ohitse melkein huomaamatta. Töissä riitti kiirettä ja tekemistä, mutta silti ennätin lopulta vallan hyvin myös liikkumaan. Aikaa näköjään saa jostain revittyä, jos tahtoa riittää, vaikka välillä pitääkin soveltaa ja joskus luovuttaakin.

Helmikuussa juoksin yhteensä 101.6 kilometriä. Kävelyä kertyi 28 kilometriä, mikä on suurin määrä kuukausiin, sen uskallan sanoa vaikken ole tarkkoja kävelytilastoja pitänytkään. Voimaharjoittelu-, core- ja liikkuvuustreeniä kertyi yhteensä hieman yli kolme tuntia, mikä on paremmin kuin tammikuussa, vaikka helmikuun alku sujuikin oheisharjoitteluiden suhteen melko nihkeästi. Tässä vielä helmikuun lajikuvio:




Pääsääntöisesti liikuin joka viikko viitenä, jopa kuutena päivänä ainakin jonkin verran. Siihen olen erittäin tyytyväinen, sillä aikataulujen suhteen helmikuu ei ollut kovin helppo.






Tammikuun kooste löytyy täältä.