Kaksi viikkoa puolimaratoniin!

Ihan kohta pitäisi olla toukokuu...

Kun ilmoittauduin Helsinki City Runille, tuntui tapahtuma kovin kaukaiselta, olihan siihen vielä yli puoli vuotta aikaa. Talven lumisilla pakkaslenkeillä ajatus puolimaratonista tuntui edelleen yhtä kaukaiselta kuin keväinen vehreys, josta saa yhä ainakin Keski-Suomessa vain haaveilla.

HCR lähestyy varmasti, vaikka kevät tuntuu olevan tänä vuonna kovin tempoileva. Helsinki City Runiin on tänään tasan kaksi viikkoa aikaa, ja jännitys alkaa tiivistyä.


Ensikertalaista mietityttää moni asia. Esimerkiksi:
  • Miten treenaan viimeiset kaksi viikkoa ennen kisaa?
  • Miten tapahtumaan kannattaa pukeutua?
  • Mitä syödä ja milloin ennen lähtöä?
  • Löydänkö lähtöalueelle ajoissa? Osaanko mennä oikeisiin paikkoihin?
  • Mistä tiedän, etten aloita liian lujaa? Osaanko mitoittaa voimani oikein?
  • Entäs jos en vain jaksa?
Hyviä vinkkejä viimeisille viikoille antoi blogissaan Karoliina, ja postausta olenkin käynyt pariin otteeseen lukemassa. Moni seikka on kuitenkin varmasti sellainen, että itse pitää löytää itselle sopivat tavat. Niin kuin vaikka tuo ensimmäinen kysymys: olen todennut, että jos olen useamman päivän juoksematta, on olo lenkillä kovin kankea ja raskas. Niinpä viimeisellä viikolla ennen tapahtumaa on varmasti järkevää käydä pienillä lenkeillä, voimia säästellen mutta vetreydestä huolehtien.


Sääennustetta seurailen ahkerasti ennen tapahtumaa ja yritän miettiä vaatetuksen valmiiksi hyvissä ajoin. Helsinkiin menen jo perjantaina ja tarkoituksena on käydä katsomassa kilpailupaikkoja valmiiksi, jotta matkassa on yksi jännitysmomentti vähemmän, kun reitti lähtöalueelle on selvä.

Mutta vauhdinjako! Se on minulle vielä melkoinen arvoitus, sillä en ole koskaan juossut puolimaratonia enkä tiedä, kuinka jaksan niin pitkän matkan. Yritän siis malttaa mieleni ja muistaa, että kilometrejä on vielä ensimmäisen kympinkin jälkeen jäljellä.

Niin: entäs jos en kuitenkaan jaksa? Yritän pitää tavoitteet maltillisina ja muistaa, että edessäni on elämäni ensimmäinen puolikas. Pyrin juoksemaan niin, että voimat riittävät ja pääsen maaliin saakka, mutta tiedän myös sen, että maailma ei nyrjähdä paikoiltaan, jos en jaksakaan. Jos pääsen maaliin, olen tyytyväinen. Siinä tavoitteeni!

Kommentit

  1. Pikkuisen jännitystä alkaa myös täällä olla, vaikka puolikkaita on juostuna jo muutamia. Useimmiten juoksu on kuitenkin mennyt hyvin ja uskon taas kerran siihen, että kyllä sitä kisassa pystyy ottamaan itsestään irti hieman enemmän.
    Kevään sairastelujen takia myös täällä on tällä hetkellä tärkeintä maaliin saakka pääseminen. Ennätyshaaveet olen jo unohtanut HCR:ltä.

    Kyllä se sun juoksu hyvin menee :) Nähdään HCR:llä!
    (missä lähtöryhmässä olet?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sun juoksu sujuu hyvin, vaikka harjoittelu on sairastelujen takia rikkonaista ollutkin! Ja ennen kaikkea toivon, että sairastelut ovat taakse jäänyttä elämää.
      Säädin tavoiteaikaa viimeiseen saakka niin, että lähden sinisessä ryhmässä - taitaa olla aika epärealistinen aikatavoite, mutta lähtöviivalla yritän unohtaa aikatavoitteet ja pyrkiä maalia kohti.
      Nähdään HCR:llä!

      Poista
  2. Mä olen aina ennen kisaa yrittänyt rauhoittaa levotonta mieltäni kertomalla itselleni, että jos tuntuu, ettei jaksa, niin aina voi juosta hitaammin. Ja jos ei jaksa juosta, niin sitten voi kävellä. Siinä vaiheessa, kun puolikkaalla on maaliin enää 6 kilsaa tai alle, alan miettiä, miten lyhyt se matka on ja miten sen jaksaa vaikka silmät kiinni. Näitä tsemppijuttuja voi miettiä etukäteen, niin niistä saa ammentaa sitten kisassa.

    Uskon vakaasti, että jaksat ja hyvin se menee! Tsemppiä viimeistelyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon vinkistä! Mulla on paha tapa hokea itselleni, että en jaksa, en jaksa, ja sehän nyt ei varsinaisesti jaksamista paranna. Voisin tosiaan kokeilla miettiä etukäteen kannustuslauseita itselleni, jos niistä olisi tiukan paikan tullen apua.
      Kiitos, Anne!

      Poista
  3. Viime vuonna mulla oli HCR-taktiikkana se että ekat 15 km rennon kovaa ja loppu niin kovaa kuin pystyy. Sillä taktiikalla ennätys parani vaikka rasitusvamman takia juoksin vain 11 km ja pääosin kävelin loput! Tänä vuonna lähden liikkeelle samalla taktiikalla, saa nähdä miten käy. Neljäs HCR ja kaikkinensa kahdeksas puolikas, mutta aina se jännittää. Todennäköisesti alan viikon päästä nähdä juoksuaiheisia painajaisia... Ja hei, puolikasta ei kannata ajatella että se on 21 km vaan että se on 7 x 3 km. Yhden kolme kilsaa jaksaa aina, ja sitten toisen, ja niin edelleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun taktiikka kuulostaa hyvältä! Toivottavasti se toimii tänäkin vuonna. :)
      Kiitos tosi paljon tuosta vinkistä! Voisi tosiaan kokeilla puolikkaan palastelemista pienempiin osiin - se voisi auttaa, ettei matka tuntuisi niin pitkältä.
      Tsemppiä HCR:lle!

      Poista
  4. Heippa Jonna! Hyvuä pohdintoja! Varmasti sellaisia, joita kaikki ensi kertaa puolikkaalle menossa olevat miettivät. Sun tavoitteet ja suunnitelma juoksun suhteen kuulostaa hyvältä! Kuten edellä on sanottua niin jaksat varmasti, jollain tapaa. Joko sitten hidastamalla juoksuvauhtia tai vaikka vuorottelemalla juoksua ja kävelyä! Helpointa on, kun itselleen armollinen eikä aseta liian kovaa tavoitetta! Maaliinpääsy on ekalla puolikkaalla oikein hyvä tavoite! :) Lupaan sulle, että löydät kisapaikalla lähtöalueelle ajoissa ja muutenkin kaikkialle! Massat liikkuu samoihin suuntiin ja kylttejä on varmasti. Tänä vuonna on vielä helpompaa, kun lähtö on läheltä kisahallia, Mäntymäentieltä eikä Vauhtitieltä, jonne oli jonkin verran matkaa. Ei siis huolta, ja hyvä tosiaan käydä tutustumassa etukäteen, niin ei tarvitse stressata! :) Pukeutuminen onkin aika haastava, ja sitä kaikki varmasti arpoo viime hetkeen asti! Toivon sydämestäni, että nämä kelit muuttuvat vähän keväisemmiksi tässä muutaman viikon aikana! :D Paljon tsemppiä!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Karoliina! Kiitos tuesta: yritän tosiaan lähteä liikkeelle armollisesti ja ilman kovia tavoitteita - päätavoitteeni on päästä maaliin, ja sen jälkeen kaikki on plussaa. :) Kiitos lupauksesta, huojensit mun mieltä suuresti! Kelien muuttumista keväisemmiksi toivon minäkin! Täällä Keski-Suomessa herättiin valkeaan aamuun, kun yöllä oli tullut lunta. Ja huomenna on jo toukokuu! Missä kevät? :)

      Poista
  5. Minulla on sama juttu: liiallinen keventäminen ennen kisaa kadottaa juoksuvireen. Hyvä suunnitelma voisi olla se, että vähentää juostavaa määrää selvästi, mutta pitää juoksukertojen lukumäärän ennallaan tai suunnilleen ennallan. Pystyt aivan varmasti hyvään juoksuun! Ennen maratonia ihmettelen joskus, miten voi jaksaa juosta yli 40 km, jos pisimmät lenkit ovat 30 km ja vielä hitaammalla vauhdilla. Mutta kyllä sitä jaksaa! Kroppa on valmis, se on vain se mieli, joka temppuilee. :) Tsemppiä! Nauti juoksusta! Muistuta itseäsi siitä, että olet puolimaratoonari, vahva akka, kestävyyseläin, robotti, mitä tahansa, mikä toimii! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Raita! :) Yritän pitää nuo määritelmäsi mielessä siinä vaiheessa, kun askel painaa ja usko meinaa loppua! :D
      Täytyy yrittää vain luottaa siihen, että kunto kestää. Uskon, että kestää, ellei mitään yllättävää vaivaa ilmaannu ja jos muistan pitää vauhdin maltillisena. Onneksi käveleminen ei ole kiellettyä, jos voimat hiipuvat.

      Poista

Lähetä kommentti