Valon Kymppi 2017


Osallistuin perjantaina kolmatta kertaa peräkkäin Finlandia Marathonin kympin juoksuun. Aiemmin en olekaan suunnannut tapahtumaan yhtä epävarmoissa tunnelmissa kuin nyt: edellisenä yönä nukuin huonosti ja tein kolmeen kertaan vakaan päätöksen olla osallistumatta. Kurkkua kaihersi hieman eikä yöllä tunnelmaa juuri parantanut sateen ropina.

Aamulla kuitenkin päätin, että kumoan yölliset sopimukset itseni kanssa ja osallistun sittenkin. Torstain testilenkki oli vakuuttanut, että pieni nuhaisuus ei pahemmin menoa haitannut eikä juoksu toisaalta tuntunut nuhaa pahentavankaan. Mutta koska takana oli flunssajakso yli viikon mittaisine liikkumattomuuksineen, en asettanut minkäänlaista aikatavoitetta vaan toivoin pääseväni maaliin DNF-merkinnän sijaan.


Viimeiseen asti arvoin, mitä puen päälleni. Viimein päädyin pitkiin lahkeisiin ja pitkähihaiseen paitaan, sillä lämpötila laski tasaisesti, kun ulkona vielä satoi vettä. Kannustusjoukkoni vetivät päälleen untuva- ja sadetakkeja, joten lyhythihaiset juoksukamppeet tuntuivat liioittelulta. Shortsi- ja t-paitakansaa tosin oli kisassa mukana, ja juoksun edetessä totesin, että t-paidallakin olisi varmasti pärjännyt.


Liian hätäisesti en kisapaikalle hötkyillyt vaan olin paikalla noin vartti ennen lähtölaukausta. Tytär veti minulle pikaisen lämmittelyn ja sitten olikin aika siirtyä lähtöpaikalle. Eikä vieläkään ollut mitään käsitystä siitä, mikä päivän kunto voisi olla.

Ensimmäinen kilometri taittui ajassa 5:49, ja olo tuntui hyvältä. Pienessä sateessa oli melko hyvä hengittää, vaikka nuha hieman vaivasikin. Pimenevässä illassa tuntui siltä, että voisin jopa jaksaa maaliin saakka.


Neljännen kilometrin kellotin aikaan 5:35, muuten alun kilometrilukemien sekunnit alkoivat nelosella. Neljän kilometrin tienoilla tajusin, että jaksan. Olo oli vahva ja luottavainen ja tiesin, että pääsen maaliin saakka. Sitten piti tietysti hieman liikuttua, sillä olin niin kiitollinen siitä, että saan juosta ja pystyn etenemään oman mittarini mukaan hyvää vauhtia. Olin kiitollinen myös sateesta, sillä sen keskellä ei kukaan huomannut, että kasvoni saattoivat olla märät muustakin syystä kuin sateen vuoksi.

Valon Kympin reitti muodostuu kahdesta viiden kilometrin kierroksesta ja on melko tasainen. Kahden kierroksen lenkki sopi minulle hyvin, koska matka oli helppo jakaa osiin ja toinen viitonen ei tuntunut ajatuksena lainkaan raskaalta, kun puolet matkasta oli juostu.


Päätin, että yritän kiristää vauhtia toiselle kierrokselle, ja siinä onnistuinkin. Seitsemäs kilometri oli hitain (5:46), kuudes ja kahdeksas taittuivat tasaisesti aikaan 5:39. Toivoin kykeneväni jonkinlaiseen loppukiriin, ja yhdeksäs kilometri sujui aikaan 5:30. Lopussa sain vielä kiriapua tyttärestä, joka juoksi hetken rinnallani ja kannusti: kymmenes kilometri oli päivän nopein, 5:29, vaikka lopussa oli jonkin verran nousua.

Maalissa olin jälleen tyytyväinen sateeseen, sillä tunteet purkautuivat, kun sain käteeni mitalin ja lahjakassin. Olin niin tyytyväinen ja onnellinen, kun tunti alittui, vaikka aamulla vielä mietin, jaksanko edes osallistua kisaan.


Bruttoaikani oli 56:00.7. Ensimmäinen kierros sujui aikaan 28:21.3, eli toinen puolikas oli ensimmäistä nopeampi. Virallinen nettoaika oli 55:54.5, ja vaikka hieman jäin viimevuotisesta ajasta, olen tavattoman tyytyväinen juoksuuni.

Syyskuun illassa juokseminen oli lopulta oikein hyvä kokemus. Tapahtuma oli jälleen hyvin järjestetty ja kannustajia reitin varrella näkyi, vaikkei sää suosinutkaan. Valot, tulet ja rummutukset toivat pimenevään iltaan hienoa tunnelmaa.


Kaikki kuvat viimeistä lukuun ottamatta: Ada Saarinen.

Kommentit

  1. Onnea hyvästä juoksusta! Hienoa, kun lapset olivat tsemppaamassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se olikin yksi tapahtuman huippujuttuja, kun sain kannustajia mukaani. Ehkäpä saan heistä joskus vielä juoksuseuraakin. :)

      Poista
  2. Mahtavaa, tuo valon kymppikin on taatusti upea setti! Hämmästelen edelleen, miten vasta nyt tajusin miten upea tapahtumakokonaisuus naapurikaupungissa oikein järjestetään. Ensi vuonna ehdottomasti mukana jälleen! :) Onnittelut juoksusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syyskuun pimenevässä illassa on oma viehätyksensä! Hienoa, että Finlandia Marathon laajenee ja toivottavasti houkuttelee vuosi vuodelta lisää väkeä mukaan. Ja hienoa, että olit mukana!
      Kiitos, Satu!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

Polar M400, kokemuksia

XXL, ärtymyksen nostattaja