Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2017.

Viikko 43/2017

Kuva
Kovin oli vaihteleva viikko ainakin juoksusäiden suhteen. Lenkille pääsi niin lumisessa kuin sulassa maisemassa, harmaudessa ja auringonpaisteessa.

Yhteinen nimittäjä viikon lenkeille oli peruskestävyys. Koko viikon etenin matalilla sykkeillä ja hitailla vauhdeilla - itse asiassa vauhti kävi sitä hitaammaksi, mitä pidemmälle viikko eteni.

Mitenkään raskaasta viikosta ei siis voi puhua, mutta varmaan hyvä niin. Askel tuntui kepeältä oikeastaan kaikilla lenkeillä, vaikka välillä tuuli puhalsi ja sade vihmoi.


Tässä viikon lenkit:

Maanantaina PK-lenkki 49:13, 6.35 km. Keskisyke 134, keskivauhti 7:44.Keskiviikkona PK-lenkki 1:20:52, 10.13 km. Keskisyke 137, keskivauhti 7:59.Torstaina PK-lenkki 43:54, 5.44 km. Keskisyke 133, keskivauhti 8:03.Perjantaina pitkä PK-lenkki 1:43:28, 12.44 km. Keskisyke 131, keskivauhti 8:18. Juoksua yhteensä 34.36 km.



Viikko 42/2017: niin lomalla

Kuva
Puolimaratonin jälkeinen viikko sujui ennakoitua enemmän lepäillen. Vantaan puolimaratonin jälkeen oli tarkoitus ottaa kevyesti, ja tiistain kevyt lenkki osoitti, että levolle olikin tarvetta. Nelisen kilometriä etenin hölkän ja kävelyn sekoitusta ja totesin, että jaloissa painoi sen verran, että pidemmille lenkeille ei kannattanut suunnata.

En tiedä, oliko painavien jalkojen syynä lopulta puolimaraton vai alkava flunssa: loppuviikon pysyin suosiolla etäällä lenkkareistani, sillä Syyspojan kanssa keskityimme niistelemään kilpaa. Onneksi flunssaisuus ei tällä kertaa pahemmin sotkenut suunnitelmia vaan syysloma antoi mukavasti tilaa levolle ja toisaalta voinnin mukaan ulkoilulle kauniissa syyssäässä.

Nyt ihmetellään kovasti viilentynyttä ulkoilmaa ja toivotaan, että nuha siirtyy taka-alalle.


Retkihaaste: sama kohde neljänä eri vuodenaikana

Kuva
Lomakotimme lähistöllä sijaitsee koski, jota käymme Syyspojan kanssa aika ajoin ihmettelemässä. Nelivuotias löytää kerta toisensa jälkeen jotain hämmästeltävää paikasta, jossa virtaava vesi kuohuu voimakkaana ja vaikuttavana.
Koskelle menimme ensi kertaa Retkihaasteen innoittamana tammikuun pakkasilla, jolloin vesi oli vielä sula. Sittemmin koski jäätyi niin, että hiljaisuus oli suorastaan hämmentävää.


Keväällä, huhtikuussa, maisema oli melko karu. Veden voimaa saimme silti silloinkin kunnioittaen katsella.


Kesä antoi tänä vuonna odottaa itseään, mutta niin vain vihreys valtasi koskimaisemankin. Kosteassa maastossa viihtyvät monenlaiset kasvit ja linnut yrittivät kohottaa äänensä kosken pauhun ylitse. Lehtevän vihreyden keskellä on aivan omanlaistaan tunnelmaa.




Nyt lokakuussa vehreys on jo lähes kokonaan kadonnut, puiden lehdet ovat varisseet maahan ja maisema alkaa vähitellen valmistautua talveen. Koski tosin ei lepää hetkeäkään, se taitaa kuohua aina vain.



Retkihaasteesta kuittaan n…

Viikko 41/2017

Kuva
Kuten jo Vantaan maraton -postauksessa kerroin, eivät viime viikon lenkit ennen Vantaan puolikasta olleet kovin rohkaisevia. Maanantaille suunniteltu lenkki jäi tekemättä armottoman väsymyksen takia. Tiistai-iltana reipas puolituntinen tuntui kovin tahmealta ja keskivauhti 6:41 sai miettimään, mitä ihmettä teen puolimaratonilla vain muutaman päivän kuluttua.

Torstaina juoksin kevyesti puolisen tuntia, eikä lähemmäs kahdeksaa minuuttia mennyt kilometrivauhti sekään herättänyt toiveita lauantaille. Aikansa valitustani kuunneltuaan mieheni totesi, että hän arvelee tässä olevan kyseessä käänteispsykologia ja että kuitenkin lauantain juoksu menee hyvin. En uskonut, mutta oikeassahan hän lopulta oli.

Tämän vuoden viimeinen juoksutapahtumani sujuikin sitten paljon paremmin kuin uskalsin odottaa. En asettanut aikatavoitetta mutta toivoin selviäväni maaliin alle 2:15-lukemissa. Ja niin kävi: nettoaikaan 2:06:45 olen oikein tyytyväinen.


Nyt on edessä palauttelua puolikkaalta. Jaloissa tuntuu v…

Puolimaraton Vantaalla

Kuva
Suuntasin lauantaina kohti Vantaata kovin epävarmoissa tunnelmissa. Pari lenkkiä edeltävällä viikolla olivat molemmat kaikkea muuta kuin rohkaisevia: syke huiteli korkealla pienissäkin vauhdeissa ja tuntui, että voimia ei vain ollut. Ehkä edellisviikon työmatka painoi ja muutenkin väsymystä oli ilmassa riittämiin.

Lauantaina lähdimme aamulla mieheni kanssa ajelemaan kohti Vantaata. Suuremmin ei jännittänyt, sillä erityisiä aikatavoitteita ei ollut (toki toivoin 2:15:n alitusta) ja päätin suhtautua juoksuun pitkänä lenkkinä ja ottaa rennosti.

Kiva yllätys oli se, että pääsimme hotellihuoneeseen jo yhden maissa. Vaihdoin vaatteet ja kävelimme kisa-alueelle pienessä sateessa. Kosteus tunkeutui lenkkareihin jo matkalla lähtöalueelle, ja kun mieheni tarjosi minulle paikkaa sateenvarjonsa alla, totesin, että kiitos ei - todennäköisesti kastun tänään joka tapauksessa.

Kisa-alueella numero "pyykkinarulta" rintaan ja sitten lähtöä odottelemaan. Kävely hotellilta kävi mukavasta lämmi…

Viikko 40/2017

Kuva
Kuten etukäteen suunnittelin, juoksin tällä viikolla vähemmän kuin parilla edellisellä. Mistään lepolomaviikosta ei kuitenkaan voi puhua, sillä työmatka Slovakiaan verotti voimia jonkin verran - jos toki oli myös oikein antoisa.

Alkuviikosta juoksin kotimaisemissa kaksi lenkkiä, sillä en ollut varma, kykenisinkö matkalla lenkkeilemään. Viikko alkoi mukavasti reippaalla VK-lenkillä maanantaina ja jatkui tiistaina kevyellä reilun tunnin PK-lenkillä.


Keskiviikko kului kuta kuinkin kokonaan matkustaessa. Torstaina ehdin kuitenkin hieman tutustua lenkkeillen Terchován viehättävään kylään, jossa majoituimme. Kevyellä lenkillä huomasin, että matkan rasitukset varmasti painoivat kehossa jonkin verran, sillä syke oli tavallista korkeampi.


Perjantainakin olisi ollut jonkinlaiselle lenkille aikaa, mutta voimia ei oikein ollut. Työskentely vieraassa maassa, matkustaminen ja runsas sosiaalinen elämä verottivat energiaa, joten päätin jättää iltalenkin väliin ja keskittyä lepäämään.


Lauantaina seur…

Retkellä Slovakiassa

Kuva
Terveisiä Slovakiasta! Työmatka vei toistamiseen minut maahan, jonka luonto onnistuu yllättämään. Kun keväällä siirryttiin hetkessä parinkymmenen asteen lämmöstä lumiseen vuoristoon, päästiin nyt retkelle Dieryn solaan, jossa henkeäsalpaavat maisemat yhdistyivät välillä jopa pelottavaan reittiin kallioiden ja vuoristopurojen keskellä.


Diery sijaitsee Malá Fatran vuoristossa, ja vuoristossa tosiaan huomaa kulkevansa, kun reitille lähtee. Paikoin kallioon on rakennettu portaita, jotta nousu käy hieman helpommin, paikoin on vain kiivettävä ja yritettävä löytää kalliosta pitäviä kohtia.


Ihailtavaa matkan varrella riitti useammankin matkan edestä. Solia, komeita kallioita, puhdasta vuoristovettä kuohuvia puroja ja jokia, kiviä, vuoristoa, puita syysväreissään... Kaiken keskellä ei voinut muuta kuin huokailla, miten kauniita kolkkia tähän maailmaan mahtuukaan.


Sää ei ollut retkelle aivan suosiollinen. Edellispäivien sateet ja ajoittaiset sadekuurot aiheuttivat sen, että sekä kalliot puista…

#hyväjuoksu

Kuva
Kirsi Valastin uutuusteos #hyväjuoksu - Juoksemisen ilo on sisällöltään mainio ja ulkonäöltään miellyttävä kirja lukijalle, joka on kiinnostunut juoksemisesta. Erityisesti se sopii henkilölle, joka on aloittelemassa juoksuharrastusta, mutta paljon annettavaa on myös hänelle, joka on ehtinyt lenkkiteillä jo jonkin verran taivaltaa.

Kirjassa puhutaan niin juoksuharrastuksen aloittamisesta kuin oikeanlaisista varusteista, monipuolisesta harjoittelusta ja harjoittelun rytmittämisestä. Omat ohjeensa löytyy myös juoksutekniikkaan sekä erilaisissa maastoissa harjoittelemiseen. Juoksutapahtumaan valmistautumiselle on omistettu oma lukunsa, ja kirjan lopusta löytyy harjoitusohjelmia viideltä kilometriltä puolimaratonille saakka.


Kirja tarjoaa hyvän paketin myös erilaisia harjoitusohjeita. Mäkijuoksuharjoitusesimerkit saavat seurakseen hyppyharjoitusvinkkejä, ja kuntopiiriosuus sisältää isojen kuvien ohessa tarkat selitykset siitä, miten liikkeet tehdään. Myös venyttelyyn löytyy kuvallisia ohj…

Viikko 39/2017

Kuva
Hyvä juoksuviikko muodostui syyskuun viimeisestä viikostakin. Muutenkin viikon kannet saa sulkea hyvillä mielin: sain hieman kuitattua univelkoja, joten väsymys ei enää ole alituinen seuralainen; sain nauttia ihanista syyssäistä; pahimmat kiireet ovat helpottaneet ja muutamat rästityöt on nyt viimein tehty.

Viikko alkoi suorastaan kesäisissä tunnelmissa maanantaina. Lenkillä riitti t-paita, aurinko paistoi ja elämä tuntui hymyilevän täydellä teholla. Ihan samanlaisia säitä tuskin on enää hetkeen odotettavissa, mutta olipa kivaa, kun syyskuussakin sai vielä nauttia lämmöstä.

Tiistaina lepäilin ja keskiviikkona oli kovemman VK-lenkin aika. Keskivauhti 6:33 tuntui paremmalta kuin odotin, joten siitäkin tuli hyvä mieli.

Torstaina palauttelin kovalta lenkiltä kevyellä puolituntisella, ja illalla kävimme perheen kanssa ihastelemassa jokavuotista Jyväskylän Valo -tapahtumaa, josta tuo ylin kuva on. Ihastuttava perinne tuo kaivattua valoa syksyn pimeyteen.

Perjantaina oli pitkiksen aika. Fii…