Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Viikko 52/2018: herkuttelua ja herra Cooper

Kuva
Vuoden 2018 viimeinen kokonainen viikko sujui herkuttelun ja liikkumisen merkeissä. Juoksukilometrejä kertyi juuri sen verran kuin toivoin mutta silti yllättävän paljon, sillä monesti lomaviikot tuppaavat olemaan vähän haastavia juoksemisen kannalta.

Jouluaattona, maanantaina, sain siskon ja kaksi koiraa seuraksi illansuun kävelylenkille. 3,6 kilometrin lenkki sulatti mukavasti syötyä jouluateriaa ja virkisti.

Joulupäivä eli tiistai kului lähinnä levon merkeissä, vaikka lasten kanssa tuli pulkkamäessä käytyäkin. Myöhään valvottu edellisilta painoi ja toisaalta oli ihan mukavaa ottaa hyvin rauhallisesti. Keskiviikkona olikin sitten intoa ja energiaa käydä tapaninpäivälenkillä. Kymppi ei ollut mitenkään erityisen kevyen tuntuinen mutta silti tuntui hyvältä, kun tuli lenkillä käytyä.
PK 1:10:48, 10,01 km. Keskisyke 141, keskivauhti 7:05.

Torstaina olikin sitten vuorossa Cooperin testi, jota välttelin aika pitkään, mutta koska halusin saada kuitattua Juoksuhaasteen kohdan 16, oli testi v…

Cooperin testi tehty

Kuva
Aika pitkälle ehti vuosi Juoksuhaasteineen, ennen kuin sain itseni pakotettua juoksemaan Cooperin testin. Kaksitoista minuuttia siihen meni!

Juoksin testin lopulta tavallisen maantielenkin lomassa. Tasaiseen maastoon en päässyt vaan matkalle osui niin ylä- kuin alamäkeä (Polarin mukaan nousua viisi metriä, laskua kymmenen), mutta ehkäpä tulos ainakin suuntaa antaa.

Parin kilometrin lämmittelyn jälkeen panin isomman vaihteen silmään ja aloitin testin. Kaksi minuuttia tuntui kestävän ikuisuuden. Kuuden minuutin lähestyessä mietin, että ehkä voisinkin lopettaa tähän ja ottaa vain treenipäiväkirjaan talteen kuusiminuuttisen vedon. Sitten kannustin itseäni: Puolet jo mennyt! Ja sehän on mennyt hyvin!

Tavoitteeni oli juosta 2400 metriä. 1600 metrin kohdalla olin luovuttaa, mutta sitten ajattelin: enää 800 metriä, sehän ei ole juuri mitään. Ja niin painelin täydet kaksitoista minuuttia lumisella ja jäisellä tiellä, nastalenkkareissa ja hikisenä.


Lopputulos: 2500 metriä. Ylitin siis tavoitte…

Viikko 51/2018: kohti joulua

Kuva
Viikosta 50 ei jäänyt kovin paljon kerrottavaa, sillä flunssasta toipuminen vei aikansa. Tämä onkin ollut varsinainen nuhasyksy: sairastin jo kolmannen kerran kesän jälkeen. Onneksi flunssan kourissa ei kuitenkaan tarvinnut viettää viikkokausia, kuten monelle on kuulemma tapahtunut, joten täytyy olla tyytyväinen. Joulunalusviikolla pääsinkin jo mukavasti liikkumisen makuun.

Tiistaina yritys oli käydä muutaman kilometrin lenkillä mutta ensimmäinen yritys tyssäsi siihen, että tie oli todella liukas. Palasin kotiin puolentoista kilometrin lipsuttelun jälkeen vaihtamaan jalkaan nastalenkkarit. Uusi yritys tuotti paremman tuloksen ja sain tehtyä vauhtileikittelylenkin lopulta pitävin tossuin.
VK 59:23, 8,38 km. Keskisyke 150, keskivauhti 7:04.

Keskiviikkona aamulenkki koiran kanssa sujui suunnitelmien mukaan peruskestävyysalueella. Kirpeä pakkasaamu antoi mukavan startin pitkään työpäivään.
PK1 31:35, 4,25 km. Keskisyke 130, keskivauhti 7:25.
Lisäksi kävelyä yhteensä 7,4 kilometriä.


Torst…

Lenkki ilman elektroniikkaa

Kuva
Juoksuhaaste eteni yhden pykälän verran, kun juoksin ilman elektroniikkaa. Haasteesta kuittaantui siis kohta 34: Juokse lenkki ilman, että mukanasi on yhtään elektroniikkaa. Ei puhelinta, ei juoksukelloa, ei musiikkisoitinta. Jotain kohdan haastavuudesta kertoo se, että jätin sen suorittamisen viimeisten joukkoon. Oli yllättävän vaikeaa lähteä lenkille ilman juoksukelloa ja puhelinta, koska
a) mietityttää, onko lenkkiä tehty ollenkaan, jos siitä ei jää minkäänlaista dataa, ja
b) lenkeillä olennainen tekijä on jo pitkään ollut äänikirja, enkä millään olisi malttanut jättää Cormoran Strikea (lisää herrasta esimerkiksi täällä) kotiin odottamaan.

Mutta niin vain lähdin ja jätin kotiin sekä juoksukellon että puhelimen. Ihan yksin ei tarvinnut olla, koska seurana oli koira – se muuten olikin oiva innoittaja ylipäätään lähtemään lenkille edellispäivän pitkän lenkin aiheuttaman väsymyksen keskellä.

Taivalsimme lumisessa metsässä ja harmittelin, että mukana ei ollut puhelinta, joten en voinut …

Lenkeillä kuunneltua

Kuva
Minulla on tapana oikeastaan aina kuunnella lenkeillä jotain. Ainoa poikkeus on se, jos juoksen kaverin kanssa – silloin en tietenkään kuuntele kuulokkeilla mitään vaan keskityn vaihtamaan kuulumisia kaverin kanssa.

Taktiikaksi on hioutunut se, että lenkeillä kuuntelen äänikirjaa, juoksutapahtumissa musiikkia. Spotifyn soittolista on pysynyt pitkään suhteellisen samana, tosin aika ajoin lisään sinne jotain uutta ja poistan jonkun loppuun kulutetun kappaleen. Etsin ensisijaisesti kappaleita, joista tulee hyvä fiilis, ja mukana on niin vanhaa kuin uuttakin musiikkia.

Äänikirjoja kuuntelen Storytel-suoratoistopalvelun kautta. Valinnanvaraa palvelussa riittää, eikä kuukausimaksu 16,99 euroa tunnu pahalta, koska ehdin hyödyntää palvelua nykyään varsin paljon.

Tällä hetkellä kuuntelen lenkeilläni Michelle Obaman kirjaa Minun tarinani, joka on kurkistus siihen, miten tavallisesta työläisperheen tytöstä tuli Amerikan First Lady kahdeksan vuoden ajaksi. Hyvin kiinnostavaa.

Viime aikoina kuunt…

Juoksutapahtumia täysi tusina

Kuva
Havahduin hiljattain huomaamaan, että olen saavuttanut juoksutapahtumiin osallistumisessa eräänlaisen merkkipaalun: tusina on nyt täynnä. Vähän yli kolme vuotta siihen meni, ja vaikka moni ylittää maaliviivan kaksitoista kertaa (puolessa) vuodessa tai useamminkin, on tuo minulle aika iso asia. Enhän vielä joitakin vuosia sitten olisi uskonut ollenkaan, että a) osallistun juoksutapahtumaan, b) juoksen kymmenen kilometriä ihan omin jaloin tai b) juoksen puolimaratonin ja senkin ihan omin jaloin.

Nyt takana on seitsemän kympin kisaa ja neljä puolimaratonia sekä yksi vajaan kympin tapahtuma. Matkan varrella on sekä onnistuneita kisasuorituksia että karvaita pettymyksiä, mutta jokaisella tapahtumalla on paikkansa muistoissani.

Ensimmäinen juoksutapahtuma, johon osallistuin, oli Finlandia Marathonin kympin juoksu Jyväskylässä syksyllä 2015. Silloin tavoittelin tunnin alitusta mutta jouduin taipumaan. Myöhemmin olen toki ymmärtänyt, että tein typeriä aloittelijan virheitä, mutta niistähän i…

Viikko 49: turhautumista ja ärsytystä

Kuva
Vähän turhauttava oli viikon alku: kiireet painoivat päälle niin, että suunnitelmat sai heittää olan yli. Maanantaina ehdin lyhyelle lenkille, joka ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan. Kevyen liikenteen väylä oli niin jäinen, että nastalenkkarit olisivat olleet todella tarpeen. Niitä ei kuitenkaan lähettyvillä ollut, joten päädyin hölkkäämään pitävämmällä pientareella ja osin liukastelemaan jäisellä tiellä. Turhauttava lenkki, jonka olisi voinut jättää ihan hyvin tekemättäkin.
PK 39:59, 5,13 km. Keskisyke 136, keskivauhti 7:47.

Mieltä sen sijaan lämmitti illalla upea joulukonsertti kirkossa. Joululauluja olen alkanut muutenkin kuunnella autoillessa, ja ne tuovat mukavaa joulutunnelmaa jopa vesisateen keskelle.


Tiistai ja keskiviikko menivät sitten pitkien työpäivien parissa niin, että lenkille en ehtinyt ollenkaan. Liikkumattomuus alkoi jo kiristää korvien väliä – onneksi kuitenkin ehdin haukkaamaan happea lapsen ja koiran kanssa ulkoillessa.

Itsenäisyyspäivänä oli vihdoin aikaa käy…

Mitä ja milloin viimeksi?

Kuva
Kun liikkumisissa ei ole paljon kerrottavaa, voi keskittyä muihin asioihin. Tuuliannikan tuvassa -blogista poimin Mitä ja milloin viimeksi -postausidean, ja tästä se lähtee:

Viimeksi minäIlahduin
kun lapsi kömpi aamulla viereen ja sanoi: "Minä niin tykkään olla tässä." Kiireetön aamu ja unisen lämmin poika vieressä. <3
Nauroin
keskimmäisen lapsen sarkasmille tänään. Aika viiltäviä kommentteja osaa 16-vuotias maailman menosta esittää.
Itkin
maanantaina joulukonsertissa. En siis ihan itkemällä itkenyt mutta kyynelehdin kyllä ihania joululauluja kuunnellessani.



Suutuin

pari päivää sitten perheen pienimmäiselle, jolla on välillä tapana vaatia äidiltään nopeampaa palvelua kuin mihin kykenen.

Harmistuin

itsenäisyyspäivän aattona kun huomasin, että töissä sovitut aikataulut eivät pitäneet. Se taas vaikutti omiin töihini, kun en kyennytkään tekemään suunnitelmani mukaan töitä.

Häkellyin

keskiviikkona, kun kollega kiitteli sitä, miten mukava kanssani on tehdä töitä. Kiitokset tulivat k…

Viikko 48/2018: pitkis ja uimakoulun päätös

Kuva
Kyllä yksi mainio tapa aloittaa uusi viikko on pitkä lenkki – varsinkin, kun sen saa tehdä auringonpaisteessa. Auringonvalo ei tosin juuri lämmittänyt vaan pieni pakkanen tuntui yllättävän kylmältä. Nyt ihmettelenkin, kuinka ihmeessä olen kyennyt aiempina talvina juoksemaan, kun elohopea on painunut kymmenen alapuolelle.

Muutoin maanantailenkki sujui hyvin. Nautin kiireettömästä etenemisestä ja maisemasta, jota valaisi pieni lumikerros. Vauhti oli kerrankin oikeasti tasavauhtista, kilometri toisensa perään tuli mentyä lähellä 7:45-nopeutta. Hidasta, tiedän, mutta 40 prosenttia lenkistä sujui PK1-alueella ja korkeimmat sykelukemat olivat mukavasti aerobisen kynnyksen alapuolella. Hyvä aloitus marraskuun loppusuoralle siis.

PK 1:53:14, 14,68 km. Keskisyke 135, keskivauhti 7:42.

Illalla venyttelin puolisen tuntia ja ulkoilin koiran ja viisivuotiaan kanssa. Lunta oli kertynyt päivän mittaan sen verran, että lapsi pääsi istumaan pulkassa. Oi onnea!


Tiistai oli palautteleva lepopäivä: käve…

Marraskuu 2018

Kuva
Takana on monessa mielessä monipuolinen marraskuu. Liikuntavalikoima oli laajempi kuin aikaisempina kuukausina ja säät olivat hyvin vaihtelevat. Monta hyvää hetkeä mahtui tähänkin kuukauteen, ja jos ei valoa aina löytynyt ulkoa, löytyi sitä onneksi muualta.


Juokseminen sujui pääasiassa suunnitelmien mukaan, vaikka välillä aikataulut notkahtivatkin niin, että joku yksittäinen treeni piti jättää väliin. Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa yhteensä 122,25. Määrä on yllättävän korkea, sillä parilla viikolla juoksin selvästi alle 30 kilometriä. Kummasti matkaa vain kertyy.

Kävellen taitoin mitattua matkaa vain 8,71 kilometriä mutta pyörällä liikuin yhteensä 65,79 kilometriä. Nyt pyörä tosin taitaa jäädä talviteloille, sillä talvirenkaita siinä ei ole ja toisaalta en kauheasti nauti kylmyydessä pyöräilemisestä.

Uintikoulun ansiosta allasuintia kertyi mittariin marraskuun aikana yhteensä 3,5 tuntia. Neljän kerran uintikoulu ei jättänyt jälkeensä sulavia uintitekniikoita mutta nyt olen sen…

Asioita, joista pidän juuri nyt

Kuva
Näinä aikoina kuulee aika paljon puhetta siitä, miten raskasta aikaa marraskuu on. Onhan se totta, että pimeys ja kylmyys vievät voimia, mutta on tässä ajanjaksossa jotain hyvääkin. Vai onko?

Minä nautin marraskuussa näistä asioista:
Kotimöllöily. On ihanaa, kun saa ihan luvan kanssa mörköillä kotona ja käpertyä itseensä. Hiljainen möllöttäminen tuntuu olevan vuoden pimeimpänä aikana hyvinkin luvallista ja sallittua, mutta yritäpä kesähelteillä mököttää sisätiloissa – paljon vaikeampaa! Ainakin oma mieli hankaa vastaan rajusti.Vuodenaikavalot. Niitä olemme viritelleet ulos oikein tarmokkaasti, ja naapurit varmaan kiittelevät, etteivät näe pihaamme ja joudu katsomaan valopaljoutta. Minusta on kotiin tullessa aina sykähdyttävää nähdä pihassa valoja pimeyden keskellä.Hyvät kirjat. Tuntuu, että nyt on aikaa ja tilaa rauhoittua lukemaan. Nyt on menossa Ruth Galloway -dekkarisarjan toinen osa, jossa Ruth tutkiskelee kaivaukselta löytyneitä lapsen luita.Kynttilät. Niitä meillä poltetaan täll…

Viikko 47/2018: monenlaista liikuntaa

Kuva
Viikonloppuna uutisissa kerrottiin, että marraskuun puoliväliin mennessä oli Jyväskylässä aurinko paistanut kokonaista 4,5 tuntia koko kuukauden aikana. Niinpä tervehdinkin ilolla maanantain kaunista auringonpaistetta ja iloitsin myös siitä, että pystyin käymään lenkillä valoisaan aikaan. Valoenergian tankkaus onnistui mainiosti reilun tunnin kevyellä lenkillä. Syke oli 60-prosenttisesti PK1-alueella, mikä myöskin ilahdutti.
PK 1:08:09, 8,63 km. Keskisyke 132, keskivauhti 7:53.
Lisäksi maanantaihin sisältyi pyöräilyä yhteensä 10,28 kilometriä.

Tiistai käynnistyi pitkästä aikaa aamulenkillä. Vauhtileikittelyyn sisältyi sadan metrin pyrähdyksiä noin viiden minuutin keskinopeuksilla. Kävelypalautukset tasoittivat sykettä nopeasti niin, että keskisyke jäi hyvin maltilliseksi. Lenkin jälkeen maistui aamupala ja tuntui mukavalta suunnata virkeänä töihin.
VK 47:41, 6,04 km. Keskisyke 137, keskivauhti 7:53.


Keskiviikko oli parin edellisviikon tapaan useamman lajin liikuntapäivä. Pyöräilykilo…

Söin huomaamattani

Kuva
Työpäivää piristi kummasti tieto siitä, että työpaikkaravintolassa oli tarjolla hyvää ruokaa. Odotin lounasaikaa innolla ja ryntäsin sitten nälkä vatsassa kurnien kohti ravintolaa. Siellä sitten lapoin hyvällä mielellä ja täynnä iloista odotusta lautaselleni ruokaa, joka näytti juuri niin hyvältä kuin ajattelinkin.

Joitakin hetkiä myöhemmin tajusin kauhoneeni ruoan suuhuni.
Mutta miltä ruoka maistui?  Ei mitään käsitystä. Söin odottamani ruoan huomaamattani. Käsittämätöntä! Mitä tapahtui?

Syy on yksinkertainen: En pyhittänyt ruokahetkeä pääasialle, eli syömiselle, vaan käytin lounastauon sähköpostien lukemiseen ja muuhun tärkeään. Koska olen niin kiireinen ja tärkeä etten voi edes ruokataukoa olla ilman sähköpostien selailua. Eihän sitä voi tietää, jos juuri lounaan aikana tulee sähköposti, johon on välttämättä heti reagoitava.

Kuinka typerää! Ruoasta pitäisi nauttia, mutta sitä en ilmeisesti ole vieläkään tajunnut. Puhumattakaan siitä, miten tärkeää olisi työpäivän mittaan välillä l…

Viikko 46/2018: liikuntaa paljon, juoksua vähän

Kuva
Kun edellisviikolla sykemittarin oudot lukemat kiinnittivät huomiota useaan otteeseen, oli uusi viikko hienoa aloittaa lenkillä, jonka aikana sykkeeni pysyi pk-alueella ilman isompia ponnisteluja. Parituntisesta lenkistä jopa 40 prosenttia mentiin vieläpä PK1-alueella! PK 1:56:51, 15,14 km. Keskisyke 134, keskivauhti 7:42.

Tiistai oli suunnitellusti lepopäivä, jolloin mittariin kertyi vain kävelyä kaksi kilometriä, ja keskiviikko puolestaan oli todellinen treenipäivä, suunnitellusti. Pyörän selässä suhauttelin paikasta toiseen yhteensä 18,7 kilometrin verran, circuit-treeni kesti 54 minuuttia ja uinti 50 minuuttia. Lisäksi kävin hölkkälenkillä, kevyehköllä sellaisella.
PK 1:03:14, 8,03 km. Keskisyke 135, keskivauhti 7:52.

Torstaina aikataulu ei antanut tilaa muulle kuin työmatkapyöräilylle (6,86 km). Perjantaina suunnitelmani pettivät pahasti ja aikaa tuhrautui esimerkiksi välinkulkuun niin, etten ehtinyt lainkaan lenkille. Lauantaina sama tahti jatkui, eli viikon toinen suunnittelem…

Näin teen aina, joskus, en koskaan

Kuva
Bongasin tällaisen haastepostauksen jostain sisustusblogista, kun etsin ideoita kodin laittamiseen. Valitettavasti olen blogin nimen unohtanut mutta silti päätin pohtia minäkin aihetta aina – joskus – en koskaan. Haasteessa nimetään viisi asiaa, jotka tekee aina; viisi asiaa, joita tekee joskus ja viisi asiaa, joita ei tee koskaan.
Ihan helppo tehtävä ei ollut, ja erityisesti en koskaan -luetteloa jouduin miettimään aika kauankin. Tässä joka tapauksessa minun listaani:


Aina Selailen kalenteria. Minusta on kivaa suunnitella esimerkiksi sitä, miten liikun viikon mittaan, ja sopivien liikuntahetkien löytäminen vaatii tietenkin sitä, että kalenteriin on kirjattu kaikki menot. Sähköiseen kalenteriin en ole halunnut siirtyä, sillä paperisen kalenterin rapistelu on niin mukavaa.Haaveilen matkustamisesta. En matkusta lopulta kovin paljon, mutta aina on kiva haaveilla uusista paikoista. Viime vuonna matkustin töiden vuoksi useamman kerran, ja niistäkin reissuista on jäänyt mieleen paljon hyviä mu…

Viikko 45/2018: uimakoulu alkoi

Kuva
Harmaiden ja sateisten päivien jälkeen tuntui mukavalta aloittaa uusi viikko auringonpaisteessa. Valoisan maanantain 10,72 kilometriä koostui kahdesta osasta: ensin kävin yksin hölkkäämässä hieman pidemmän lenkin, sitten hain mukaani koiran, jonka kanssa taivalsimme kevyemmän hölkkä-kävelylenkin. Hyvä aloitus viikolle.
PK2 55:43, 7,15 km. Keskisyke 138, keskivauhti 7:47.
PK1 30:00, 3,57 km. Keskisyke 127, keskivauhti 8:23.

Tiistaina palattiinkin sitten tuttuun lonkeronharmaaseen säähän. Kiireiden vuoksi tein vain pikaisen puolituntisen lenkin, johon sisällytin muutamia sadan metrin vetoja. Ilahduin, kun kykenin aika hyvällä tunteella vetämään vedot noin viiden minuutin kilometrivauhdeilla. Ehkä en olekaan ihan niin etana kuin olen kuvitellut!
PK 31:03, 4,01 km. Keskisyke 139, keskivauhti 7:43.

Keskiviikkoon sisältyikin monenlaista. Kävelin, osallistuin circuit-tunnille ja uin. Circuit-treeni keskittyi tällä kertaa lähinnä keskivartaloon, mikä ei ollut ollenkaan huono juttu. Viikon ta…

Viikko 44/2018: kylmää ja pimeää

Kuva
Loka-marraskuun taitteen viikko alkoi pikku pakkasessa nähtävyyskierroksen merkeissä. Pitkiksen varrella ehdin harmaassa syyssäässä ihastella entisen kotikaupunkini luontoa ja pieniä nähtävyyksiä. Aika paljon maisemat ovat muuttuneet lapsuus- ja nuoruusajoistani, mutta paljon tuttuakin toki on jäljellä.
PK 1:35:23, 12,34 km. Keskisyke 138, keskivauhti 7:43.

Maanantaille mahtui toinenkin lenkki, kun kävin koiran kanssa hölkkäämässä tutulla metsäautotiellä. Epätasainen alusta ja alle juostu pitkis aiheuttivat sen, että kävelypätkillä piti ajoittain tasata sykettä. Mukava lenkki kuitenkin, koirakaveri nautti olostaan suunnattomasti.
PK 36:50, 4,21 km. Keskisyke 136, keskivauhti 8:43.
Tiistaina pidin lepopäivän ja kauhistelin, miten kylmä ulkona voi olla. Olen varma, että hyytävä tuuli sai viattomalta näyttävän parin asteen pakkaslukeman tuntumaan ainakin kymmeneltä, ellei jopa viideltätoista miinukselta. Ei kai talvella voi jatkuvasti olla noin kylmä?

Keskiviikkona olikin sitten aika ih…

Pieniä asioita minusta

Kuva
Mainiosta Teräsmeduusat-blogista löytyi tällainen postaus, joka ilahdutti minua niin, että päädyin sen varastamaan puoliksi. Vain puoliksi, koska idea on Teriksiltä mutta vastaukset omiani. Eli tässä vastauksiani:

 Avioliittoja: 1
 Kihloissa: 2
 Lapsia: 3
 Lemmikkejä tällä hetkellä: 1, koira – ja oikeastaan vielä hevonenkin, mutta se on enemmän lapsen kuin minun.
 Leikkauksia: 2
 Tatuointeja: Ei yhtään.
 Lävistyksiä: Vain reiät korvissa.
 Muuttoja: Monta! Ainakin yli kymmenen, mutta kai niitä tässä vaiheessa elämää jo saakin olla.
 Ampunut aseella: Kyllä. Kerran osuin itseäni varpaaseen, mutta onnistuneempia ampumisharjoituksia on takana useita.
Ottanut lopputilin: Kolme kertaa. Joka kerta on ollut toinen työ odottamassa, vaikka aina ei uusi työsuhde ole ollut yhtä vakaa kuin edellinen.
Ollut saaressa: Kyllä.
 Autosi: Pihassa, usein myös tien päällä.
 Ollut lentokoneessa: Kyllä