Hidastelua

Pakkasta ja auringonpaistetta.
Kunnon talvipakkasesta on nyt saatu nauttia jo jonkin aikaa. Kuulun siihen joukkoon suomalaisia, jotka pitävät siitä, että on kunnon talvi, mutta kyllähän kylmyys asettaa omia haasteitaan ulkoiluun ja juoksuun.

Vaikka elohopea painui tälläkin viikolla kymmenen asteen vilpoisammalle puolelle, halusin ulos juoksemaan. Kylmyys ei kuitenkaan houkutellut koviin vauhtivetoihin ja päätinkin eräänä päivänä kokeilla, kuinka h-i-t-a-a-s-t-i kykenen juoksemaan.

Onneksi hitaus kuuluu luontaisiin ominaisuuksiini, joten hidastelu ei tuntunut vaikealta. Ylämäkiä kävelin, jotta syke pysyi oikeasti alhaalla, ja kykeninkin pitämään sykkeen koko lenkin ajan PK1-alueella. Jotain olen tainnut tehdä oikein, sillä muistan vielä hyvin ajan, kun juosten syke ei meinannut millään pysyä alle 135:n.

Hidastelija.

Hidastelulenkki kesti aika tarkkaan kolme varttia. Kilometrejä kertyi 5.41 ja keskisyke oli 123, maksimi 137 eli hieman PK2:n puolella. Sykkeet pysyivät kuitenkin kaukana aerobisesta kynnyksestä, joka minulla on 150. (Tasotestilukemiani täällä.)

Hitaan lenkin myötä kuittaan Juoksuhaasteesta kohdan 3. Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

Polar M400, kokemuksia

XXL, ärtymyksen nostattaja