Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2018.

Pääsiäisviikon pysähdys

Kuva
Pääsiäisviikon piti tuoda tullessaan runsaasti juoksukilometrejä, vähintään 30, mutta toisin kävi. Maaliskuun juoksemiset loppuivat suunniteltua aiemmin ja arvoitus on, milloin saan seuraavan kerran juoksuaskelia ottaa. Yhteensä 22.84 kilometriä juoksua, kävelyä 2.4.

Viikko alkoi leppoisasti, kun maanantaina tein parin kilometrin kävelylenkin päälle core-treenin. Tiistaina juoksin töihin ja hieman pidempää reittiä pois. Kiinnostava havainto oli se, että aamun lenkillä keskinopeus oli 7:30 ja keskisyke 124 - iltapäivällä vastaavat lukemat 7:50 ja 130. Ainoa keksimäni selitys on se, että paluumatkalla on ylämäkeä hieman enemmän. Vaikka maasto on loivaa, on näköjään merkitystä sillä, mihin suuntaan loivakin maasto viettää.


Keskiviikkoaamuna sitten rysähti. Liukastuin kotonamme ja tulin portaita alas takapuolellani siihen saakka, että meno pysähtyi porrastasanteeseen. Hetken aikaa sattui joka paikkaan, sitten kipu hellitti. Pikkuvarpaaseen sattui kauemmin, mutta koska kipu ei ollut kovaa…

Viikko 12/2018: mäkitreeniä ja runsaasti kävelyä

Kuva
Olosuhteiden pakosta viikosta tuli kohtuullisen kevyt. Työkiireet aiheuttivat sen, että lenkille ehtiminen olisi vaatinut jo melkoista taiturointia. Toisaalta eipä ollut tarvettakaan taistella aikatauluja vastaan, sillä parina edellisenä viikkona ehdin liikkumaan aika mukavasti.

Viikko alkoi maanantaina kevyellä PK-lenkillä ja pidemmällä kävelyllä. Hassua, että kävellessä syke nousi hetkellisesti korkeammalle (145) kuin juostessa (136). Ilahduttavaa kuitenkin oli se, että juoksulenkillä syke pysyi mukavasti kohdillaan eikä tällä kertaa tarvinnut tuskailla poukkoilevien lukemien kanssa.

Tiistaina oli vuorossa mäkitreeni, josta kerron lisää täällä. Keskiviikko oli täyttä lepoa mutta torstaina tuli sekä käveltyä että juostua: kävelyä yhteensä lähes kuusi kilometriä, PK-juoksua superhitaasti 7.75 kilometriä. Jostain syystä syke pyrki taas liian korkealle, joten jouduin todella ponnistelemaan, että eteneminen pysyi maltillisena.

Perjantai oli kävelypäivä: jälleen lähes kuusi kävelykilomet…

Mäkitreeniä tuulen tuiverruksessa

Kuva
Eilen oli taas sellainen päivä, että tuuli tuiversi siihen malliin, että olin jättää suunnitellun lenkkini väliin. Lopulta en kuitenkaan taipunut luonnonvoimien edessä vaan suuntasin viuhunan keskelle sekä juoksemaan että edistämään Juoksuhaastetta: Kohta 7. Juokse mäkivetoja on nyt taputeltu. Tai siis juostu.

Taivaanrannan juoksija -Anne vinkkaa haasteessaan, että Juoksija-lehden sivuilta löytyy erilaisia mäkitreenejä. Valikoin vaihtoehdoista itselleni 500-500-treenin, ja päätin juosta kolme vetoa. Meidän suunnallamme ei ole mikään ongelma löytää treeniin sopivia mäkiä, mikä tietenkin helpottaa elämää mäkitreenipäivinä.

Hölkkäsin sopivan mittaisen mäen alle pari kilometriä ja kummasti lämpenin, vaikka tuuli kävi navakasti sivusuunnasta ja välillä edestä. Pyrin nousujohteiseen mäkitreeniin ja se onnistuikin hyvin: vetojen nopeudet 6:51, 6:30 ja 6:16. Ylimääräistä haastetta juoksuun toi lumi, jota ei ollut väylältä ehditty vielä aurata, mutta tyytyväinen kokonaisuuteen olen. Olisikin …

Viikko 11/2018: kevättä ilmassa

Kuva
Maaliskuun puoliväliin ehdittiin, ennen kuin alkoi tuntua kevättä ilmassa. Lintujen laulu on viestinyt kevään lähestymisestä jo hyvän aikaa, mutta varsinainen kevättunnelma on kuitenkin ollut kaukana, kun lunta on tupruttanut tämän tästä ja pakkasia on riittänyt.

Viikonloppuna oli leutoa ja ensimmäistä kertaa aistin kevään tuoksua. Mikä ihana tunne, kun talvi on ollut jotenkin niin pitkä!

Viikon liikunnat sujuivat melko suunnitellusti. Maanantaina lepäilin ja tiistaille suunniteltu lenkki jäi väliin, koska en uskaltanut jättää koiranpentua yksin lenkkini ajaksi. Pentu vieroksui kotonamme pyörineitä remonttimiehiä ja tarvitsi tukea ja turvaa. Kävin kuitenkin parin kilometrin kävelyllä ja tein pitkästä aikaa kuntopiiriä muun muassa portaita hyödyntäen.

Keskiviikkona oli aika juoksulenkin. Hieman reilu kymppi taittui vajaan puolentoista tunnin aikana. Vaikka meno oli hidasta, heitteli syke aika rankasti ja sitten mittaus lakkasi kokonaan. En antanut teknologian hermostuttaa vaan taivals…

Juoksujalkaa töihin!

Kuva
Perjantaina päätin viimein toteuttaa juoksuhaasteen kohdan 12: Juokse työmatka tai osa siitä. Varauduin työmatkajuoksuun edellisenä päivänä viemällä työpaikalle tarvittavat vaihtovaatteet. Niinpä (teko)syitä suunnitellun lenkin skippaamiseen ei löytynyt, vaikka aamulla elohopea oli laskenut miinus viiteentoista. Se ei lannistanut vaan innosti pukemaan päälle hieman enemmän.

Varsinainen työmatkani on niin pitkä, että olisin käyttänyt koko työpäivän juoksemiseen, jos olisin lähtenyt kotoa saakka. Starttasin kodin sijaan kaupunkitukikohdasta ja matkaa taittui hieman alle viisi kilometriä, kun loppuun kiepautin pienen ylimääräisen lenkin.

Työpäivä käynnistyi mukavasti, kun alla oli reippailua raikkaassa ulkoilmassa. Perille päästyäni vaihdoin vaatteet ja suuntasin tyytyväisenä (ja hieman punanaamaisena) työtehtävien kimppuun.

Aamun lenkki numeroina: kesto 39:31, matka 4.78 kilometriä. Keskisyke 141, keskivauhti 8:15.


Iltapäivällä juoksin hieman pidempää kautta ja hieman reippaammalla vau…

Juoksuhaasteessa kymppi täynnä

Kuva
Taivaanrannan juoksija -blogin Juoksuhaaste on edennyt minun osaltani siihen vaiheeseen, että haasteen kymmenen kohtaa on toteutettu. Neljäsosa on siis haasteesta suoritettu, mikä sopii mainiosti, kun vuodestakin alkaa kohta olla ensimmäinen neljäsosa paketissa.

Kohdat 1 ja 2 on tullut toteutettua jo useampaankin kertaan. Lumessa ja pakkassäällä juoksua on saanut harrastaa yllin kyllin. Viimeksi keskiviikkona lumi yllätti lenkkeilijän, kun pöpperöisellä tiellä meno oli hieman odotettua raskaampaa. Mutta kyllä luminen luonto hivelee silmää!

Kohtaa 3 (Juokse niin hitaasti, että rasitus ei ole kävelyä kovempaa) jouduin miettimään vähän enemmän. Aika ajoin tuntuu todella vaikealta juosta niin hitaasti, että syke ei nouse kävelysykkeitä korkeammalle. Mutta niin vain onnistui — hidastelulenkistä lisää täällä.

Kohdat 10 ja 15 onnistuivat jo tammikuussa ilman suurempia tuskailuja. Kaverin kanssa juokseminen on aina ilahduttavaa vaihtelua muutoin melko yksinäiseen puurtamiseen, ja peruskestävy…

Viikko 10/2018: vetoja ja lumisadetta

Kuva
Keveämmän talvilomaviikon jälkeen oli aika juosta taas hieman enemmän. Vaikka viikon juoksukilometrit eivät kovin kummoisia lopulta olleetkaan, tuli liikuntaa harrastettua ajallisesta enemmän kuin kertaakaan tämän vuoden aikana: yhteensä 6.5 tuntia.

Maanantaina kävelin osan työmatkasta siten, että mittariin kertyi yhteensä 4.83 kilometriä. Keskisyke 123 ja maksimi 137 kertovat, että rasitus pysyi mukavasti PK1-tasolla. Kyllä päivään lisää ponnekkuutta tuo se, kun heti aamusta reippailee raikkaassa ulkoilmassa!

Tiistaina juoksin vauhtikestävyysvetoja siten, että vartin alkuverkan jälkeen tein kuusi kolmen minuutin vetoa kolmen minuutin palautuksin. Ensimmäinen veto osui ylämäkeen, joten vauhti oli vain 6:20, mutta muut menivät mukavasti alle kuuden minuutin keskivauhdeilla. Vaihtelevassa maastossa en kyennyt täysin nousujohteiseen sarjaan mutta tyytyväinen treeniin olin. Aikaa kului 1:03:43 ja matkaa kertyi tasan yhdeksän kilometriä.


Keskiviikkona lepäilin mutta torstaina tulikin sitt…

Tarja Virolainen: Juoksijan sielu

Kuva
"Lähdin juoksemaan suurin odotuksin. Kotitien hiekka rahisi jokaisella askeleellani ja ylämäkivoittoinen matka sai minut nopeasti hengästymään. Jokainen metri kuljetti minua kauemmas vanhasta. Olin uudessa tilanteessa, olin uusi ihminen."
Tarja Virolaisen teos Juoksijan sielu on kirja juoksemisesta mutta myös muusta elämästä juoksemisen ympärillä. Kirjaa lukiessa pääsee kurkistamaan Virolaisen elämänvaiheisiin mutta erityisesti hänen uraansa juoksijana. Kiinnostavaa on esimerkiksi se, kuinka Tarja Virolaisesta tuli ensimmäinen suomalaisnainen, joka on juossut kaikki World Marathon Majors -sarjaan kuuluvat maratonit. Lukija pääsee mukaan kokemaan Tokion, Bostonin, Lontoon, Berliinin, Chicagon ja New Yorkin juoksutapahtumat sekä muutaman muun siinä ohessa.

Uskallan väittää, että vaikka juokseminen ei isommin kiinnostaisi, saa Juoksijan sielu kiinnostuksen heräämään. Virolaisen matkassa kun pääsee kokemaan, miltä tuntuu huomata, että juoksu sujuu. Toisaalta hänen mukanaan saa h…

Viikko 9/2018: melkein talvilomalla

Kuva
Helmi-maaliskuun taitteessa vietettiin Keski-Suomessa talvilomaviikkoa. Minä en ihan täysin voinut lomailla mutta sain tehdä töitä kotoa käsin, joten aikaa jäi ulkoiluun ja pakkasen ihmettelyyn. Aamutunteja tuli käytyä tehokkaasti työntekoon, kun nelivuotias nukkui pitkään ja sain keskittyä rauhassa töihini. Samalla sain ihailla upeita auringonnousuja.


Liikunnallisesti viikko ei ollut runsas mutta monipuolinen ja aktiivinen kuitenkin. Maanantaina kävin peruskestävyyslenkillä ja sen päälle koiran ja lapsen kanssa kävelyllä; tiistaina oli vuorossa kahvakuulatreeni; keskiviikko meni kaupunkireissulla ja torstaina vietettiin aikaa pulkkamäessä ja nuotion äärellä, treenidataa ei torstailtakaan kirjautunut mihinkään. Mutta olipahan upea päivä, kun pakkaset viimein hellittivät ja aurinko helli!


Perjantaina pääsin toista kertaa tänä talvena suksille. Kun pienempi väki oli pulkkamäessä, ehdin käydä miehen kanssa puolen tunnin sivakointilenkillä. Siihen päälle vielä hikinen mutta lyhyt hiit-tr…

Helmikuu 2018

Kuva
Helmikuu on siirtynyt muistojen kirjoihin. Ajanjakso oli talvisempi kuin tammikuu, ainakin jos lämpötiloista puhutaan. Useampaan kertaan sai ihmetellä elohopean painumista alle kahdenkymmenen miinusasteen ja jonkun kerran lenkkisuunnitelmat menivät uusiksi, kun pakkanen paukkui liian mojovasti. Kunnon talvisäitä siis, ja hyvä niin!

Upeaa on ollut huomata taas kerran, miten nopeasti päivä alkaa helmikuussa pidentymään. Konkreettisesti valon määrän lisääntymisen huomaa aamuisin töihin ajellessa ja taas illalla, kun ei tarvitsekaan ulkoilla pilkkopimeässä, jos haluaa työpäivän päälle ulkoilmaan.

Helmikuu tarjosi valoa reilusti enemmän kuin edelliset kolme kuukautta yhteensä. Nautin suunnattomasti auringonpaisteesta, ja sitä oli nyt tarjolla hyvin. Auringonvalon lämmittävän vaikutuksenkin jo huomaa: kevättä kohti ollaan selvästi menossa.


Suomalainen näköjään jaksaa loputtomiin puhua säästä, mutta ei voi mitään: ihastelen ja havainnoin jatkuvasti luontoa, ja siihen harrastukseen lenkkeily…