Pääsiäisviikon pysähdys




Pääsiäisviikon piti tuoda tullessaan runsaasti juoksukilometrejä, vähintään 30, mutta toisin kävi. Maaliskuun juoksemiset loppuivat suunniteltua aiemmin ja arvoitus on, milloin saan seuraavan kerran juoksuaskelia ottaa. Yhteensä 22.84 kilometriä juoksua, kävelyä 2.4.

Viikko alkoi leppoisasti, kun maanantaina tein parin kilometrin kävelylenkin päälle core-treenin. Tiistaina juoksin töihin ja hieman pidempää reittiä pois. Kiinnostava havainto oli se, että aamun lenkillä keskinopeus oli 7:30 ja keskisyke 124 - iltapäivällä vastaavat lukemat 7:50 ja 130. Ainoa keksimäni selitys on se, että paluumatkalla on ylämäkeä hieman enemmän. Vaikka maasto on loivaa, on näköjään merkitystä sillä, mihin suuntaan loivakin maasto viettää.

Valoa ja varjoja - niitä sisältyy tähän viikkoon.

Keskiviikkoaamuna sitten rysähti. Liukastuin kotonamme ja tulin portaita alas takapuolellani siihen saakka, että meno pysähtyi porrastasanteeseen. Hetken aikaa sattui joka paikkaan, sitten kipu hellitti. Pikkuvarpaaseen sattui kauemmin, mutta koska kipu ei ollut kovaa, uskaltauduin lähtemään suunnitellulle pitkälle lenkille.

Viidentoista kilometrin lenkin aikana jalassa ei tuntunut kipua, mutta päivän mittaan alkoi tuntua, ja kunnolla. Iltapäivällä saappaan kiskominen jalkaan toi kyyneleet silmiin ja jatkuva jomotus varpaassa antoi ymmärtää, etten ehkä sittenkään selvinnyt säikähdyksellä.

Soitto terveyskeskukseen ja tieto: varvas on mahdollisesti murtunut. "Teippaa itse", oli neuvo, ja sitä tottelin. Nyt on varvas paketissa, särkylääkekuuri menossa ja kävely linkuttamista. Juoksemisesta en siis voi hetkeen kuin haaveilla.

Harmittaa vietävästi. En tiedä, kauanko varpaan paraneminen vie aikaa. Onko HCR vaarassa? Toivottavasti ei, aikaahan tässä vielä on. Nyt teen kaikkeni antaakseni jalalle lepoa ja mahdollisuuden parantua (nopeasti).

Toisaalta olisi voinut käydä huonomminkin. Sylissäni ollut poika selvisi parilla mustelmalla, mutta aineksia olisi ollut pahempaankin, meillä molemmilla.

Pääsiäinen kuluu nyt odotettua vähemmin liikkumisin. Onneksi vamma ei kuitenkaan estä vapaa-ajasta nauttimista ja ajan viettämistä läheisten kanssa.

Levollista ja hyvää pääsiäisen aikaa!

Kommentit

  1. Hui, onneksi ei käynyt pahemmin! Toivotaan että ei ole murtumaa vaan jotain lievempää joka paranee nopeasti. Sinänsä aika jännä että terveyskeskuksessa eivät halunneet varmistaa mistä on kyse. Onneksi Helsinkiin on vielä aikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan olla luottavaisin mielin, että kyse on kuitenkin vain venähdyksestä. Varvas alkaa olla jo niin paljon parempi. :)
      Tk:sta todettiin, että hoito on kuitenkin sama, olipa varvas murtunut tai venähtänyt. Minullakaan ei ollut suurta hinkua mennä jonottamaan tuntikausiksi influenssa-aallon keskelle.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokemuksia Polar Loop -aktiivisuusrannekkeesta

Polar M400, kokemuksia

XXL, ärtymyksen nostattaja